Minä osaan ja voin – Aistikylpy-menetelmän toimivuudesta
01 marras 2016

Minä osaan ja voin – Aistikylpy-menetelmän toimivuudesta

01 marras 2016

Ruusun terälehdet varisevat Pitskun Kulttuurikirkon lattialle ja nuoret kehitysvammaiset esiintyjät yhdessä opettajiensa kanssa päästävät riemun irti. Onnistunut Aistikylpy-esitys on ohi, mutta varmasti muistissa vielä pitkään kaikilla osallistujilla.
Itse tunnen itseni virkistyneeksi, olenhan ollut 8 nuoren kosketeltavana niin kehoineni kuin tunteinenikin: Järvirivi ja katse kohti maisemaa, huh, saan pysähtyä. Selkärankajenkan nikamahokema pulputtaa päässäni vieläkin. Kuuloaistiani on hellitty heleästi kilahtelevilla soittimilla ja makunystyröitäni kutkuteltu itse tehdyllä jäätelöllä. Ja sitten vielä se terälehtisade… Ihanaa.
Ja mikä työskentelyasenne koko ryhmällä! Nuoret esiintyvät reippaasti, pelkäämättä, vaikka tiedän, että esiintyminen jännittää monia, erästä nuorta miestä erityisesti.


Olen dokumentoinut äänittäen Päivi Järvisen ja Outi Nummen työskentelyä sekä Aitoon Koulutuskeskuksen että Porvoon Keskuspuiston oppilaiden kanssa vuosina 2013 – 2015. Jälkimmäistä ryhmää minulla oli mahdollisuus itsekin ohjata dokumentoinnin ohella.
Näiden koulutusprosessien myötä olen tullut siihen tulokseen, että Aistikylpy-menetelmä on loistava menetelmä silloin, kun halutaan opettaa mitä tahansa oppiainetta tasa-arvoisesti, oppilasta kuunnellen ja osallistaen. Eikä oppilaan tarvitse olla välttämättä erikoista tukea tarvitseva kehitysvammainen, tämä menetelmä sopii kaikille.

Kohdistan katseeni tässä kirjoituksessa kuitenkin erityistä tukea tarvitsevien opetukseen. Tietoni erityisryhmistä perustuvat Erityispedagogiikan perusopinnoissani saamiin kokemuksiin vuodelta 2015 sekä muutamiin kohtaamisiin Aistikylpy-oppilaiden kanssa.

Mitä Aistikylvyssä tehdään?

On ymmärrettävää, että silloin kun toimitaan erityistä tukea tarvitsevien oppilasryhmien kanssa, joudutaan koulunkäynnissä ottamaan lukuisia oppilasta koskevia asioita huomioon. Jokaisella oppilaalla on oma diagnoosinsa ja henkilökohtainen opetussuunnitelmansa, jotka yhdessä määrittävät paljon oppilaan kouluarkea. Lisäksi opettajille syntyy tulospaineita, joita asettavat lait ja organisaatioiden itsensä lisäksi esimerkiksi lähiomaiset, aivan kuten kaikissa kouluissa kaikkien lasten ja nuorten kohdalla. Muun muassa näiden reunaehtojen vallitessa voi käydä niin, että opetus muuttuu kaavamaiseksi. Diagnooseja tarvitaan, mutta käytännössä on oltava tarkkana ettei oppilas katoa, ettei ihmisen paperit tule tärkeämmäksi kuin itse ihminen.

Aistikylpy-menetelmässä oppilas, hänen aistinsa ja hänen tunteensa ovat keskiössä.
Käytännössä se tarkoittaa muun muassa sitä, että Aistikylvyn tavoitteet toteutuvat parhaiten, jos ryhmällä on käytössään rauhallinen tila, jossa on ikkunat. Kuten Aitoossa, jossa ryhmä on työskennellyt koko koulutuksen ajan samassa tilavassa rantamökissä järven rannassa.
Se tarkoittaa myös yhdessä olemista koko päivän, niin että vuorovaikutus ei katkea esimerkiksi ruokailuun, vaan ruokailu on yksi vuorovaikutushetki muiden joukossa, kunnes on aika lähteä kotiin ja palata taas seuraavana päivänä jatkamaan.

Entä mitä tavoitellaan? Se riippuu ryhmästä. Jokaiselle ryhmälle luodaan tavoitteet ja kehitetään sopivat harjoitteet, joiden avulla erityistä tukea tarvitseva oppilas voi oivaltaa ja oppia itsestään, maailmasta ja ryhmästään uusia asioita. Oppia, että minä osaan ja voin.

Kerron esimerkin räätälöidystä harjoitteesta.
Meiltä toivottiin, että Aistikylpy-koulutusjakson jälkeen Porvoon Keskuspuiston oppilasryhmän oppilaat osaisivat paremmin hahmottaa oman kehonsa (missä on kantapää, missä peppu jne.) ja he osaisivat hallita paremmin omia tunteitaan. Ei vähäisiä toiveita.
Pohdimme Päivi Järvisen ja Outi Nummen kanssa pitkään, miten näitä asioita voisi käsitellä Aistikylvyn avulla.
Syntyi muun muassa ”Raamit”-harjoite, jossa jokainen oppilas maalaa taulun kehykset itselleen sillä hetkellä merkityksellisellä värillä. Sen jälkeen hän asettaa raamin johonkin tärkeään paikkaan tilassa, jossa opiskellaan. Samalla hän painaa tarkasti muistiin oman raaminsa värin ja sijainnin, jotta se löytyisi, kun sitä tarvitaan.
Raameilla tehtiin kaikenlaista, muun muassa näytettiin, miltä omat kasvot näyttävät raamin sisällä, kun tuntee iloa, surua tai vihaa. Kyseinen harjoitus toimi loistavasti oppilasryhmässä, joka koostui pääosin eri tasoisista autistisista oppilaista ja heidän henkilökohtaisista avustajistaan. Suurin osa ryhmästä nautti, mutta eräs oppilas koki pelkoa kohdata toisten vihaisia kasvoja. Tilanne pysäytettiin ja keskusteltiin yhdessä, miksi viharaamit pelottavat. Syntyi tärkeä hetki ja tila meille kaikille oivaltaa jotakin.

Aistikylpy on vuorovaikutusta. Opettaja oppii siinä missä oppilaskin. On elettävä hetkessä, pystyttävä muuttamaan suunnitelmia tilanteiden mukaan silläkin uhalla, että tarkkaan päiväjärjestykseen tulee muutoksia. Turvallinen, lämmin ja avoin ilmapiiri, joka luodaan aina ensin, on se turvaverkko, jossa voi ylittää rajoja. Omia ja vieraita. Vastuu on aina luonnollisesti vetäjillä.

Aisteista ja muistamisesta

Yksi tärkeä työskentelyväline Aistikylvyssä on tuntoaisti ja koskettaminen. Jos ajattelet jokapäiväistä elämäämme, emme välttämättä koskettele paljon toisiamme. Päinvastoin. Välttelemme sitä pelossa, että kosketus ymmärretään väärin. Toki myös halailukulttuuri on tullut jäädäkseen.

Aistikylvyssä edetään kohti koskettamisen kulttuuria. Että toisen kädestä voi ottaa kiinni, toista voi silittää, jos sillä on paha mieli. Itse asiassa päivän lopuksi tehdään aina ”Möttö”, jossa jokainen osallistuja makaa lattialla, pää jonkun toisen kehon päällä. Siinä sitten ollaan yhdessä, möllötetään ja kerrotaan ääneen, mikä oli merkityksellisintä tässä päivässä. Möttö on ollut onnistunut osio kaikissa niissä koulutustilanteissa, jossa olen itse ollut läsnä. Myös ryhmissä, jossa kosketus on ollut vieraampi asia.

Myös omalla äänellä ja äänillä on oma paikkansa Aistikylvyssä. Ei vain musiikki vaan kaikki äänet ovat materiaalia aistia maailmaa ja oppia siitä. Oli hätkähdyttävää kuulla Aistikylpy-leirillä Porvoossa, kuinka taitavasti oppilaat osasivat äännellä arkeaan. Yhtä äkkiä luokkatilaan lehahti lintuparvi; kuulimme saunan kiukaan naksahduksia ja ovikellon kimeän soiton.

Värit, hajut, maut, ne kaikki ovat aistikylvyn opetusmateriaalia. Samoin kuin liike ja liikkeestä syntyvä energia. Nämä materiaalit tarvitsevat aikaa ja tilaa ja siksi Aistikylpy on mielellään noin viikon kestävä prosessi, ilman muun koulutyön väliintuloa.

Aistikylpy-menetelmällä voi opettaa myös tietoja ja muistamista. Kun haastattelin erästä Aitoon oppilasta ja kysyin, mitä hän on oppinut, oppilas kertoi ylpeänä oppineensa Aistikylvyssä kaikki selkänikamat ulkoa. Ja tästä vakuudeksi hän luetteli nikamat laulaen ”Selkärankajenkkaa”.
Se on Aistikylpy-oppilaiden itsensä kehittämä laulu, jossa käydään läpi kaikki selkärangan nikamat (Tiedoksi lukijalleni: ihmisellä on 7 niskanikamaa, 12 rintanikamaa, 5 lannenikamaa, viidestä nikamasta yhteen luutunut ristiluu ja surkastunut häntä eli 3-5 nikamaa.
Kun jenkan on sisäistänyt, oppilas on sisäistänyt tiedon nikamien määrästä mutta myös tiedon selkärangan merkityksestä, jne. Ja hänellä on ollut mahdottoman hauskaa.

Kehittämisen väärti

Olen itse kouluttanut vuodesta 1988 erilaisia ryhmiä. Olen ollut muun muassa lähes 10 vuotta kouluttamassa ala-,ylä- ja lukioasteen opettajia Helsingin kaupungin Opetusviraston Mediakeskuksessa, joka valitettavasti sulki ovensa tänä vuonna 2016. Heidän kanssaan olen oppinut, että ihminen omaksuu uusia asioita parhaiten silloin, kun ilmapiiri on turvallinen ja avoin, kun hän saa itse määritellä oppimiselleen odotukset ja tavoitteet ja kun hänelle annetaan työvälineitä, jotka auttavat häntä saavuttamaan tavoitteensa. Lisäksi auttaa, jos oppimistilanne on mukava, tavalla tai toisella.
Nämä kaikki edellä mainitut asiat toteutuvat Aistikylpy-menetelmässä.
Ja tulokset ovat olleet hienoja. Kun katsoo näitä rohkeita kehitysvammaisia nuoria, joiden polulla Aistikylpy on ollut yksi etappi matkalla aikuisuuteen ja mahdolliseen itsenäiseen elämään,
mitä muuta menetelmältä voisi toivoa?

Toki paljon on vielä kehitettävää. Siihen tarvitaan lisää Aistikylpy-koulutusryhmiä ja Oivallus-työpajoja. Kohtaamista, heittäytymistä, prosesseja…ja näiden prosessien dokumentointia ja analyysiä ja huikeita kokemuksia oppimisesta.

Kommentoi
Lisää posteja
Kommentit
Kommentoi